Miten esihistoria avautuu maahanmuuttajalle?

Louhi ry järjesti toukokuun viimeisellä viikolla opetuskoti Mustikan maahanmuuttajanaisten ryhmälle opastetun kävelykierroksen Halisten Virnamäen esihistoriapolulle. Kierrosta johti ajanmukaisesti pukeutunut Ulla-Maija Nikko Dominopol Oy:stä ja asiantuntijan roolissa kulki Louhi ry:n puheenjohtaja, museologi Sirkku Pihlman. Kierrokselle lähti mukaan viitisentoista reipasta naista ja mukana kulkivat myös 5- ja 2-vuotiaat lapseni. Sirkun ja Ulla-Maijan kanssa olimme haalineet kuvamateriaalia pukeutumisesta rautakaudella ja esihistoriallisten korujen kopioita keskustelua herättelemään. Keskustelimme suomeksi ja toiveena oli, että puhe olisi mahdollisimman selkokielistä. Siinäpä haastetta esihistorian elävöittäjälle!

Ulla-Maija Nikko oppaana esihistoriaan. Kuva: Maija Mäki.

Suhde esihistoriaan ja kiinnostus kulttuuriperintöä kohtaan luodaan jo lapsena. Myös maahanmuuttajatyössä tärkeää olisi tavoittaa erilaisia ikäryhmiä ja erityisesti nuoria ja lapsia, jotta voitaisiin herättää pitkäaikainen kiinnostus - tai ainakin tietoisuus kulttuuriperintökohteista. Kuva: Maija Mäki.

Maahanmuuttajia ei voi pitää yhtenäisenä ryhmänä, jolle kaikille toimisivat samanlaiset pedagogiset menetelmät. Etninen, uskonnollinen ja kulttuurinen kirjo on laaja ja oppimisen sekä opettamisen tavat kirjavia. Perinteinen opastaminen ei ehkä ole luontevin tapa tutustua Suomen menneisyyteen, sillä erityisesti kielitaidon rajoitteet saattavat jättää monia asioita hämärän peittoon. Tämän takia erittäin toimivaksi koimme oheismateriaaliin ja Ulla-Maijan vaatetukseen tutustumisen ja näiden hyvin konkreettisten esimerkkien avulla keskustelun aloittamisen. Jälkikäteen ajatellen esimerkiksi kokeellisen arkeologian keinot, työnäytökset tai esihistoriaa elävöittävät tapahtumat voisivat toimia räätälöityinä tuotteina oikein hyvin maahanmuuttajataustaisille ryhmille.

Louhi ry:n järjestämällä kierroksella erityisesti kiinnostusta herättivät korut, joiden muotokielessä oli monelle naiselle tuttuja piirteitä. Olipa eräällä naisella yhtä esittelemäämme korua vastaavan mallinen sormus sormessaan. Myös ruoanlaiton historia, ja mukaan otettu saviastia kuivattuine omenoineen, kiinnosti naisia. Kierros päätettiin Aurajoen opastuskeskukseen, Myllärintalolle, jossa nautittiin perinteiset suomalaiset pullakahvit. Myllärintalo herätti aluksi joissakin naisissa epäilyksiä kirkosta; kristinuskoa edustavaan pyhään paikkaan ei välttämättä olisi haluttu tulla sisälle. Syksyllä tarkoituksena on Euroopan kulttuuriympäristöpäivänä tehdä naisten kanssa toinen retki, tällä kertaa Kuusiston linnanraunioille, ja yhdistää tähän hiukan työpajatyyppistä toimintaa. Osittain samojen naisten kanssa piirrettiin jokimuistoja jo vuonna 2011 Kerrottu ja koettu Turku-hankkeessa ja tuolloin piirtämisen yhdistäminen muisteluun tuotti todella hyviä tuloksia.

Nämä lyhyet, mutta antoisat kokemukset työskentelystä maahanmuuttajataustaisten naisten kanssa johtivat siihen, että selvittelin hieman sitä, millä tavalla kulttuuriperintöä on pyritty maahanmuuttajayleisöille avaamaan museoympäristöissä. Lehtori Minna Haution erinomainen artikkeli Public Archaeology -journaalissa käsittelee Aboa Vetus & Ars Nova -museoissa toteutettuja, maahanmuuttajille suunnattuja, museopedagogisia projekteja. Hautio pitää museokontekstissa potentiaalisena lähestymistapana yksilölliseen kokemukseen sekä museon ja kävijän väliseen dialogiin perustuvaa oppimisprosessia, erityisesti silloin jos kävijällä on vähän aikaisempia kokemuksia museoista. Tällöin oppimiskokemus ei niinkään perustu kognitiiviselle ja rationaaliselle pohjalle, vaan se rakentuu ja siinä pyritään hyödyntämään kävijän tunteita, arvoja ja asenteita. Projektit toimivat oppimiskokemuksena myös museon henkilökunnalle kyseenalaisten ja uudistaen museoalalle tyypillisiä ajattelutapoja.

Vapriikissa toteutettiin vuonna 2011 kulttuuriperinnön ajokortti maahanmuuttajille. Sen tarkoituksena on tutustuttaa maahanmuuttajia suomalaiseen kulttuuriin ja perinteisiin. Koulutuksen aikana tutustutaan kotikaupunkiin, suomalaisen maiseman erityispiirteisiin, museoihin ja kansalliseepokseemme Kalevalaan. Avara museo – kehittyväoppimisympäristö aikuisille -hankkeessa 2010–2013 maahanmuuttajat olivat yksi kohdeyleisöistä. Työpajalähtöinen ja kokemusperäinen oppimistapa osoittautuivat tässä(kin) hankkeessa onnistuneiksi työskentelymenetelmiksi.

Levähdyspaikka Virnamäen esihistoriapolulla. Kuva: Maija Mäki.

Maahanmuuttajat ovat tällä hetkellä marginaalinen kohdeyleisö museoille ja erityisesti arkeologisille kohteille, mutta tulevaisuudessa maahanmuuttajayhteisöistä kasvaa yhä suurempi ja heterogeenisempi yleisöpotentiaali. Toimivia ja hyviä kokemuksia maahanmuuttajatyöstä museoympäristöissä on jo saatu useista projekteista, mutta pitkäjänteistä ja suunnitelmallista työtä tällä saralla ei ole tehty. Museot ja muut kulttuuriperintökohteet voivat tulevaisuudessa olla aikaisempaa huomattavasti merkittävämmässä roolissa sirpaloituvassa ja eriarvoistuvassa yhteiskunnassa. Tärkeää on löytää keinoja saavuttaa ja saada toimiva kontakti näihin marginaalisiin yleisöryhmiin, kehittää edelleen pedagogisia välineitä oppimisprosessien tehostamiseksi  ja mikä tärkeintä - ottaa vakavasti tehtävä kulttuurien välisen yhteisymmärryksen, luottamuksen ja kanssakäymisen tehostamisessa.

Maija Mäki