Retkelle luonnonkauniiseen Rekottilaan!

Paimion Rekottila sijaitsee runsaan viiden kilometrin päässä Paimion keskustasta keskellä kaunista pelto- ja metsämaisemaa. Monipuolinen muinaisjäännösalue pitää sisällään linnavuoren muinaislinnan jäänteet, useita röykkiöitä sekä rannikkoseudulla harvinaisemman kalliomaalauksen.

Muinaislinnan muurirakennetta. Kuva: Henriikka Laine

 

Hengähdyspaikka luonnon helmassa. Kuva: Henriikka Laine.

Vaikka alue sijaitsee aivan vilkkaasti liikennöidyn Turun ja Helsingin välisen moottoritien varrella, jää se silti useimmilta huomaamatta. Helsingin suunnalta tultaessa linnavuori näkyy tien oikealla sivustalla kallioisena rinteenä, joka kohoaa jyrkästi paikoin jopa 70 metrin korkeuteen. Suoraan moottoritieltä ei aivan kohteen tuntumaan pääse, joten Paimion liittymästä vain ulos, ja tämän jälkeen helpoin reitti kohteelle kulkeekin Valtatie 110:ltä. Paikan päälle pääsee myös Paimion suunnalta, jolloin voi matkalla ihastella Paimion kaunista luontomaisemaa. Kirjoittamalla opastusohjelmien tai -laitteiden osoitekenttään Mätiköntie, löytää pienemmälle tielle, joka kulkee aivan kohteen vierestä.

Kohteelle saapuessaan autonsa (tai pyöränsä) voi vaivattomasti jättää tien varrelle tasoitetulle pienelle paikoitusalueelle, jolla sijaitsee myös alueen ensimmäinen opaskyltti. Kyltti esittelee kohteelle vievät kaksi kulkureittiä, joista voi itse valita mieleisemmän. Ensikertalaisen kannattaa kuitenkin valita loivempi, joskin hieman pidempi (n.0,5km) polku. Tämäkin reitti sisältää sen verran nousua, että syytä on joka tapauksessa varustautua hyvillä kengillä. Toinen reitti kulkee puolestaan suoraan jyrkkää rinnettä ylöspäin. Tätä reittiä en suosittele kuin hyvän kunnon ja varman askeleen omaaville, vaikka se oikaiseekin huomattavasti loivempaan reittiin verrattuna. Alue on lisäksi varustettu paitsi erittäin hyvillä opastauluilla myös hyvillä kohteelle johtavilla opasteilla, joita seurailemalla perille löytäminen on helppoa. Ensimmäinen itse muinaisjäännösalueen opastauluista sijaitsee muinaislinnan tuntumassa. 

Röykkiö mäen laella. Etualalla toinen kivikehistä. Kuva: Carita Halmetkangas.

Mäen laen röykkiöt. Kuva: Carita Hautaoja.

Linnavuoren laella odottavat maisemat ovatkin sitten upeat. Korkean sijaintinsa johdosta muinaislinnan muurien sisäpuolelta aukeaa maisema alas pelloille ja vilkkaan moottoritien äänistä huolimatta levollisen tunnelman voi aistia. Hetken viipymisen jälkeen autojen äänet katoavatkin taustalle ja luonto valtaa katselijansa. Muinaislinnan muurien sisäpuolelle tehdyt penkit antavat myös oivan mahdollisuuden levähtää nousun jälkeen ja vaikkapa syödä eväitä maisemia ihaillen.

Muinaislinnalta matka jatkuu kiviröykkiöille. Ne sijaitsevat muinaislinnalta nähtynä kauempana korkeammalla mäellä. Röykkiöitä on nähtävissä kaiken kaikkiaan kolme. Näiden lisäksi paikalta löytyy myös kahden ilmeisesti hajotetun röykkiön pohjakehät. Kaikki röykkiöt ovat mäen harjanteella suhteellisen pienellä alueella helposti löydettävissä. Röykkiöiden läheisyydestä löytyy alueen toinen opastaulu, joka kertoo tarkemmin niiden synnystä ja tarkoituksesta.

Kalliomaalaus sijaitsee suojassa viistolla kalliopinnalla. Kuva: Carita Hautaoja.

Teksti: Henriikka Laine Turun yliopiston Muinaisjäännös matkailukohteena -kurssilta.

Hallusvuoren hautaröykkiöillä uusi geokätkö!

Esihistoriallisen ihmisen toiminnan jäänteitä on Varsinais-­Suomessa yhä näkyvillä runsain mitoin. Tätä ei aina tule ajatelleeksi. Se on ymmärrettävää, sillä monet muinaisjäännökset ovat joko maan alla tai retkeilijä kulkee helposti niiden ohi. Pronssikautiset hautaröykkiöt ovat selkeästi maisemassamme näkyviä muinaisjäännöksiä, mutta nekin voi sekoittaa vaikkapa muinaisrantoihin. Tässä esittelemme yhden Turun seudulla olevan röykkiöalueen.

Maskun Hallusvuoren laella sijaitsee pronssikautisia (n. 1700–500 eKr.) hautaröykkiöitä. Hautaröykkiöt ovat muinaismuistolain suojelemia, näyttäviä kivilatomuksia, joihin kajoaminen on ankarasti kielletty. Hallusvuoren kalliolla on viisi kohdetta, kahden ja kolmen röykkiön ryhmissä. Hallusvuoren röykkiöiden vieressä on myös kansantarinoiden mukaan parantavia voimia omaava lähde, joka on kuitenkin nykyisin yleensä kuivunut. Hallusvuoren röykkiöiden läheisyydessä on myös uusi geokätkö.

Maisema Hallusvuorelta. Pinja Tervonen.

Nimensä mukaisesti röykkiöt toimivat vainajan viimeisenä leposijana. Pronssikauden röykkiöissä ei kuitenkaan ole ollut ruumiita, vaan vainajat poltettiin erillisellä roviolla ja tuhkat peiteltiin kivillä. Ennen pronssikautta kuolleet haudattiin useimmiten maan sisään, lähelle asuinpaikkoja. Tavallisesti röykkiöt olivat rannikkoalueella alkujaan pyöreitä, mutta niiden muoto muuttui, kun niihin haudattiin useaan eri otteeseen. Näin haudat saattoivat olla käytössä jopa vuosisatoja. Hallusvuorella on pienellä alueella monta röykkiötä, jotka ovat saattaneet olla vaikkapa jonkin mahtisuvun käytössä usean sukupolven ajan.

Kaikkia vainajia ei kuitenkaan röykkiöihin haudattu, vaan mahdollisesti vain erityisasemassa olevat saivat kunnian päästä lepoon esi-isiensä joukkoon. Hautoihin asetettiin joskus hauta­-antimia, kuten kirveitä, miekkoja ja koruja. Pronssiesineitä ei kuitenkaan laitettu hautoihin usein, koska pronssia kierrätettiin tehokkaasti muokkaamalla siitä uusia esineitä. Useimmat tutkitut röykkiöt ovat silti löydöttömiä, koska niissä ei joko koskaan ole ollut esineitä, tai ne ovat aikojen saatossa tulleet ryöstetyiksi. Tästä syystä Hallusvuorenkin röykkiöissä on keskellä kuoppa ja kiviä on röykkiötä ympäröivässä maastossa.

Hautaustapojen muuttuminen maahaudoista röykkiöihin kuvastaa uskomusten muuttumista ja erilaista suhtautumista vainajiin. Pronssikaudella Euroopassa valloillaan ollut auringonpalvomiskultti levisi ilmeisesti myös Suomen rannikolle. Uuden uskomuksen mukaisesti haudat olivat korkeilla kallioilla, veden läheisyydessä. Siellä vainaja oli lähempänä aurinkoa ja taivasta. Rovion tulessa vainajan henki vapautui, ja kykeni siirtymään tuonpuoleiseen.

Reittiohjeet ja koordinaatit:

Autolla Hallusvuorelle pääse Kustavintieltä Kiveistentielle käännyttäessä. Auton voinee pysäköidä Hallusvuorentien reunaan mahdollisuuksien mukaan koordinaateissa N 60° 33.293’ E 022° 01.717’. Suosittelemme kuitenkin esimerkiksi pyörällä kulkemista.

Polku röykkiöille alkaa koordinaateista N 60° 33.613’ E 022° 01.925’.

Geokätkön koordinaatit: N 60° 33.543’ E 022° 02.144’

HUOM! Hautaröykkiöt ovat muinaismuistolain suojelemia, joten ethän kajoa röykkiön kiviin! Kätkö ei ole röykkiössä.

Jere Leppänen ja Pinja Tervonen