Muinaisjäännösten tulevaisuuksia

Turun Vanhalla Raatihuoneella puhuttiin aprillipäivänä kulttuuriperintökohteisiin liittyvästä innostuksesta, velvollisuuksista, avuttomuudesta, luovuudesta, uskalluksesta. Seminaarin aiheena oli Kulttuuriperinnön elinkaaria ja tulevaisuuksia. 

Muutokset ravistelevat yhteiskunnan rakenteita ja vaikuttavat julkisen sektorin ja kansalaisten suhteeseen.  Kulttuuriperintöhallinto kääntyy yhä enemmän yksityisen ja kolmannen sektorin puoleen. Vapaaehtoisia kaivataan tukemaan perinteisiä hallinnon tehtäviä.  Nyt on kaupan ja vuokralle hyviä ja arvokkaita museorakennuksia.  On muinaisjäännöksiä hoidettaviksi. Rakennusperinnön arvoja saa mielellään vaalia. 

Kulttuuriperinnön prosessissa luodaan yhteisöllisiä arvoja ja merkityksiä, eikä niistä suinkaan olla yksimielisiä. Arvot ja merkitykset kuitenkin kannustavat toimimaan kulttuuriperinnön parissa. Suomi valmistautuu ratifioimaan Faron kulttuuriperintösopimuksen ja siksikin hallinnon edustajien on oltava kiinnostuneita ”kaikkien” näkemyksistä. Mitä kaikkea pidetään kulttuuriperintönä ja millaisiin toimintoihin se houkuttaa ja velvoittaa omia yhteisöjään näiden omasta näkökulmasta?  Huomasimme seminaarissa, miten yksilöiden näkemyksellisyys, uskallus ja tarmo ovat tärkeitä yhteisöllisen kulttuuriperintötoiminnan käynnistäjinä ja ylläpitäjinä.

Muinaismuistohallinto joutuu nyt markkinoimaan muinaisjäännösten hoitoa ja käyttöä kulttuuriperintötoimintana. Miten löydetään rautakautisille kalmistoille, muinaislinnoille, pronssikautisille röykkiöalueille tai paljon nuoremmille kohteille innokkaat, taitavat ja sitoutuneet hoitajat ja tulkitsijat eri puolilla Suomea? Muinaisjäännösten kilpailijoita ovat kotiseutumuseot, seurantalot, urheilukenttä, VPK, vanhusapu, torvisoittokunta, kuoro, luonnonsuojeluyhdistyksen ketoleirit, kesäteatteri ja luovan toiminnan kerho.

Kuva: Sirpa Wahlqvist.

Ottaisivatko kuitenkin koulut läheiseltä mäeltä kummikohteen ja oivaltaisivatko kunnat, miten hyvän ja tervehdyttävän kesätyöpaikan eri-ikäiset vajaatyölliset saisivat kunnallisessa tai naapurikuntien yhteisessä muinaisjäännösten hoitoryhmässä!

Euran muinaisjäännöksillä, joita kunta on yhdessä yhdistysten kanssa tuotteistanut pitkäjännitteisesti sekä paikkakuntalaisten että matkailijoiden käyttööni, tehdään noin sata opastettua kierrosta vuosittain. Peruseuralainen tosin havahtui seudun avattuun ja ihmeelliseen esihistoriaan vasta, kun presidentti Halonen ja Ruotsin kuninkaalliset osoittivat sille arvostustaan.

Ei ole helppoa olla muinaisjäännös!

Sirkku Pihlman